1/2018 Viilikehlo
Vanhaan aikaan ennen kylmäkoneita maidon säilyttäminen oli vaikeaa. Kesällä, jolloin maidon tuotanto oli suurimmillaan, pyrittiin maitoa säilyttämään tekemällä siitä erilaisia hapanmaitotuotteita, jotka säilyivät paremmin. Juomaksi varatusta maidosta tehtiin piimää, maidon rasva tehtiin voiksi ja maidosta voitiin valmistaa myös ruoka-aineita kuten juustoa ja viiliä.
Viili oli kesäajan ruoka, jota valmistettiin tuoreesta maidosta. Puhtaan viilikehlon pohjalle laitettiin entistä viiliä tai piimää siemeneksi ja päälle kaadettiin tuoretta maitoa. Kehlo peitettiin kankaalla ja annettiin olla lämpimässä liikkumatta pari päivää. Viili oli valmista nautittavaksi, kun pinnan peitti samettinen nukka.
Suomen lisäksi viili tunnetaan Ruotsissa sekä laajemminkin Itämeren piirissä Tanskassa, Saksassa, Puolassa mutta myös Norjassa ja Islannissa. Viiliä ovat valmistaneet myös Venäjän arokansat ja Keski-Aasian paimentolaiset, joiden arvellaan keksineen tämän herkun ensimmäisenä.
Vanhaan aikaan viiliä tehtiin puu-, tuohi- tai saviastiassa. Koska puhtaus on viilinvalmistuksessa puoli ruokaa, viilikehloa ei käytetty mihinkään muuhun, ettei viili menisi pilalle. Kun lasitettuja keramiikka-astioita tuli yleisesti saataville 1800-luvulla, niitä alettiin käyttää viilinvalmistukseen, samoin soveltuvia lasiastioita.
Kuukauden esineeksi valittu viilikehlo on merkitty omistajan, todennäköisesti talon, puumerkillä ”X”. Astia on saatu Suomen maatalousmuseon kokoelmiin Vanajan kotiseutumuseon kokoelmista.
