09/2013 Pellavaloukku
Loppukesästä pellolta nyhdetty pellava oli kuivattu ja rohkittu (erotettu siemenistään) sekä asetettu likoon veteen tai kostealle pellolle ennen Pärttylinpäivää 24.8. Kun pellavat olivat lionneet riittävästi, ne kuivattiin jälleen ja saatettiin alkaa niiden työstäminen kehrättäväksi kuiduksi. Pellavat saunotettiin lempeässä löylyssä sitkeyden lisäämiseksi ja viimeiseksi kuivatukseksi, tämän jälkeen alkoi raskas ja pölyinen loukutus ja lihtaus.
Vaikka pellavan käsittely kylvöstä korjuuseen ja kankaiden valmistukseen oli ennen kaikkea naisten työtä, tarvittiin raskaaseen loukutukseen myös miesten apua. Puisen pellavaloukun väliin asetettiin kuivattu pellavanippu ja lyötiin yläosalla, kunnes puumaiset kuoriosat, päistäreet, hajosivat ja kuitu tuli esiin. Työstämistä jatkettiin metalliteräisellä lihdalla sekä piikikkäällä häkilällä ja sianharjassudilla kampaamalla.
Syyskuun kuukauden esineeksi valittu perinteinen pellavaloukku on kotoisin Loimaalta Piltolan kylästä ja se on ollut käytössä 1900-luvun alkupuolella. Loukku on 100 cm korkea ja 132 cm leveä, toinen jalka on tehty puun juurakosta.
