09/2008 Tuulikki-viskuri

Samaan aikaan kun viljan puinti alkoi koneellistua, kehittyi myös viljan puhdistus. Ensimmäinen mekaaninen viljanpuhdistin oli viskuri. Laite toimii käsikäyttöisesti. Kammesta pyörittämällä viskurin eli tuultajan sisällä oleva tuuletin pöllyttää akanat ja pölyn irti jyvistä.

Laite tuli tunnetuksi Etelä-Suomessa jo 1800-luvun alussa, jolloin sitä tuotiin maahamme Ruotsista. Hiljalleen viskureita otettiin käyttöön kautta maan. Esimerkiksi Oulun maamiesseura hankki viskurin vuonna 1830. Vuosisadan lopulla viskuri alkoi olla maatilojen tavallisin maatalouskone.

Viskureita valmistettiin muun muassa Mustialassa, Fiskarsissa ja joidenkin kartanoiden työpajoissa. Laitteen suosiota lisäsi se, että lähes kokonaan puinen laite voitiin tarvittaessa valmistaa itse. Viskuri saatettiin myös teettää erityisellä viskurimestarilla, joka kulki talosta taloon viskurintekotaitoaan kauppaamassa.

Kuukauden esineenä oleva viskuri on Tuulikki -merkkinen. Tuulikkeja valmisti salolainen Leino-yhtiöt. Itse asiassa yhtiön koko liiketoiminta lähti liikkeelle viskuukoneiden voimalla 110 vuotta sitten. Ensin yhtiössä paranneltiin ruotsalaista viskuria ja lopulta suunniteltiin Tuulikki. Tuulikista tuli menestys: viskureita tehtiin 1950-luvulle asti, kaikkiaan 104 000 kappaletta. Nykyisin Leinovalu Oy:n nimellä toimiva yhtiö pysyi pystyssä ja kykeni laajenemaan nimenomaan viskurikaupan myötä.

O.Y. Victor Forseliuksen myyntiluettelossa 1920-luvulla Tuulikkia kuvaillaan vankaksi ja hyvin rakennetuksi puhdistuskoneeksi, jolla on suuri työkyky. ”Se puhdistaa viljan hyvin akanoista ja pölystä sekä jättää niin muodoin puhdasta ja hyvää viljaa. Koetelluista puhdistuskoneista ottaa Tuulikki epäilemättä ensi sijan.” (O.Y. Victor Forseliuksen myyntiluettelo vuodelta 1927 tai 1928, s. 57)

Kuvan viskuri on lahjoitettu museolle Lemusta.