08/2014 Puintihäkki

Elokuun kuukauden esine liittyy luontevasti puintiaikaan. Perinteisesti vilja leikattiin pellolta sirpein ja viikattein, niputettiin lyhteiksi eli sitomiksi ja esikuivattiin pellolla kuhilaissa eli kykkäissä. Varsinainen kuivaus ja puinti tapahtui riihessä, joka lämmitettiin ja jonka orsille sitomat ahdettiin. Kuivatut viljat nosteltiin riihen lattialle ja puitiin lyömällä kepein tai varstoin, jolloin jyvät irtosivat tähkistä. Puiminen oli kovaa ja pölyistä työtä ja siitä puhuttiinkin myös riihen tappamisena.

Maan lounaisosissa puitiin myös erityisen puinti- eli tappohäkin päällä. Häkki muistutti suurta, sälepohjaista sänkyä ja sen päälle asetettua viljaa piestiin lyhyellä kepillä. Puintihäkki kuului 1800-luvun puolivälissä oppineiston taholta lähteneisiin maataloustöiden tehostus- ja kevennysyrityksiin. Tähkien naputtelu kevyellä kepakolla häkin päällä säästi selkää, mutta tulokseksi ei saatu enää pitkiä katto- ja sänkyolkia eikä tulos ollut muutoinkaan yhtä puhdas kuin lattialla varstalla puiden saavutettu.

Puintihäkkiä käytettiin Uudeltamaalta Pohjanmaalle ulottuvalla alueella. Sen tärkeä leviämiskeskus oli Mustialan maatalousoppilaitos, jonka oppilaat veivät tämän uutuuden kotiseuduilleen. Menetelmä olikin alun perin kehitetty Mustialassa, ja paikoin sitä nimitettiin mustilaisittain puimiseksi.

Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmiin harvinainen puintihäkki on lahjoitettu loimaalaiselta tilalta. Kuvassa sen jalat ovat esineen vieressä irtonaisina.