08/2011 Käsikäyttöinen puimakone
1800-luvulta aina 1960-luvulle asti puimakoneet (tappurit, rosmat, ryskyt) olivat loppukesällä kovassa käytössä suomalaisilla tiloilla. Varhaisilla käsikäyttöisillä malleilla erotettiin riihessä kuivatuista viljasitomista jyvät, mikä vastasi käytännössä perinteistä varstoilla puimista. Lopuksi puinnos piti vielä puhdistaa oljista ja ruumenista sekä lajitella vilja. Puimakoneen pyörittäminen oli raskasta työtä ja se vaati kaksi miestä. Riuskalla miesparilla työtulos saattoi olla 150-200 kg eloja tunnissa. Hevoskierron ja konevoiman lisääntyessä käsikäyttöiset tappurit korvattiin varsin nopeasti suuremmilla ja kehittyneemmillä malleilla.
Saksalainen Lanzin käsikäyttöinen puimakone on hankittu loimaalaiselle tilalle uutena 1930-luvulla ja se on ollut käytössä 1940-luvulle asti. Sillä puitaessa ruissitomista on otettu vain latvat, sillä pitkiä olkia tarvittiin kattojen tekoa varten. Kyseessä on niin sanottu nastapuimakone eli siinä on kaareva nastasilta ja sen sisällä piikikäs rautainen kela, jotka irrottavat jyvät tähkistä. Puurunkoisessa, noin 150 cm pitkässä ja 95 cm korkeassa tappurissa on aikanaan ollut myös syöttöpöytä. Koneen rautaosiin on valettu teksti Heinrich Lanz Mannheim – Regensburg Breslau, ja se on turkulaisen Victor Forselius Oy:n maahantuoma. Forseliuksen yritys oli maamme ensimmäisiä ja pitkään myös keskeisimpiä maatalouden alan erikoisliikkeitä.
