08/2010 Sirppi

Aina 1700-luvulle kaikki vilja leikattiin sirpeillä. Sirpissä, kuten niin monissa muissakin esineissä on selkeästi erotettavissa itäsuomalainen ja lounaissuomalainen tyyppi, jotka poikkesivat toisistaan sekä muodoltaan, että käyttötavaltaan.

Itäsuomalainen sirppi oli pieni ja siinä oli kapea ja ohut terä. Terän ruoto oli puisen kädensijan sisällä. Karjalan kannakselle tämä sirppityyppi levisi 1100-luvulla Novgorodin suunnalta. Se oli koko Suomen laajimmalle levinnyt sirppityyppi. Vanhimmat tätä mallia edustavat sirpit on löydetty vuosiin 1150-1250 ajoitetuista karjalaisista naisten haudoista.

Länsisuomalaisen sirpin koko oli lähes sama. Tosin se oli terältään leveämpi ja sen kädensija oli pidempi kuin itäsuomalaisen sirpin. Terä oli kiinnitetty kädensijan ulkosyrjään niittinaulan ja terän alapäässä olleen kynnen avulla.

Itäsuomalaisella ja vanhalla länsisuomalaisella sirpillä vilja leikattiin kahmaisemalla vapaalla kädellä kourantäysi eli pivollinen korsia, jotka sitten nykäistiin kyseisellä teräkalulla poikki.

Kuvan molemmat sirpit on lahjoitettu museolle Pöytyältä.

Lisäksi Suomessa tunnetaan kolmas sirppityyppi: lounaissuomalainen kamppi eli lyöntisirppi. Se on sirppityypeistä vanhin. Sillä nimensä mukaisesti lyötiin korret poikki. Kamppi muistutti viikatetta, koska siinä oli pitkähkö, polvekas varsi. Sitä käytettiin vain paikoin Lounais-Suomessa. Samantapaisia sirppejä käytettiin Luoteis-Virossa ja Viron saaristossa. Siksi sen on uskottu olevan hyvin vanha.