08/2005 Elonleikkuukone

Ensimmäiset yritykset elonleikkuukoneen rakentamiseksi tehtiin Englannissa jo 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Ensimmäinen kelvollinen malli syntyi Skotlannissa 1826 pappi Patrick Bell käsissä. Elonleikkuukoneiden kehittelyä jatkettiin voimakkaasti Yhdysvalloissa. Maailmanmainetta laitteen kehittäjänä saavutti Cyrus Hall McCormick vuonna 1831 päivänvalon nähneellä koneellaan. Suomessa elonleikkuukone nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1857 Hämeenlinnassa pidetyssä maanviljelyskokouksessa.

Tehokkaampi itseluovuttava elonleikkuukone tuli markkinoille vuoden 1860 tienoilla. Siinä oli ympyrän sektorin muotoinen leikkuupöytä, jonka yläpuolella pyöri 4–5 haravakampaa. Ne koukkasivat leikkuupöydältä viljan lyhteenkokoisiin kasoihin leikkuulinjan sivuun, jossa kasat eivät olleet seuraavan ajokierron tiellä eikä lyhteitä tarvinnut välittömästi sitoa.

Elonleikkuukone on ollut tasaisten viljavainioiden ja suurten maatilojen kone. Sen pääaluetta ovat maassamme olleet Lounais-Suomi, Itä-Uusimaa ja Etelä- sekä Keski-Pohjanmaa. Koneita hankittiin enemmälti vasta 1920-luvulta alkaen.

Kuukauden esineemme on hevosvetoinen Wärtsilän ilmeisesti 1940-luvulla valmistama elonleikkuukone Peko. Laitteessa on kaksi pyörää, joista kulkupyöränä on kookas valurautapyörä, jonka kehällä on kohokuvioita pidon lisäämiseksi. Toisella puolella on pieni kumipyörä, joka on siirrettävissä riippuen siitä, onko kone leikkuu- tai kuljetusasennossa. Koneessa on neljä keltaista puusta tehtyä haravaa. Laite on ollut kahden hevosen vedettävä. Wärtsilä oli ensimmäisiä suomalaisia tehtaita, jotka valmistivat elokoneita. Koneita pidettiin melko heikkotekoisina, etenkin verrattaessa amerikkalaisiin vastaaviin koneisiin.

Kuvassa oleva Peko on tullut museolle lahjoituksena Loimaan Piltolan kylästä ja se on parhaillaan nähtävillä museon päänäyttelyssä.