07/2006 Heinäseipään tapit
Heinäseipäät ovat Suomessa tulleet käyttöön kylvöheinän myötä. Kylvetty heinä on luonnonnurmea pidempää ja paksumpaa. Maatalousoppaissa heinäseipäät mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1881. 1900-luvun alkuvuosiin tultaessa alkoivat seipäät yleistyä ensin Lounais-Suomessa mistä niiden käyttö levisi itään ja pohjoiseen.
Kuivatusseipäitä on ollut useaa mallia. Primitiivisin on ns. häkäreseiväs, jonka runkoon oli jätetty luontaiset oksantyngät. Kiintotappisessa seipäässä on nimensä mukaisesti kiinteät tapit tai puunkappaleet joko vaakasuorassa tai hieman vinottain. Näistä hieman poikkesivat seipäät, joiden tapit olivat irrotettavia. Tapit lävistivät seipään vaakasuorassa, ja niiden pituus vaihteli. Myös täysin sileitä, tapittomia seipäitä on käytetty.
Irtotapilliseen seipääseen asetettiin valmiiksi alin tappi. Loput tapit asetettiin paikoilleen sitä mukaan, kun seiväs täyttyi. Tappien juoksuttaminen ja asettaminen paikoilleen annettiin usein lasten tehtäväksi.
Kuukauden esineenä on rottingista punottu kori, joka on täynnä heinäseipäiden tappeja. Kori tappeineen on lahjoitettu museolle Loimaalta. Lahjoittajan mukaan heinäseipäiden tappeja säilytettiin ja kuljetettiin yleisesti pärekoreissa, mutta heidän talossaan oli käytössä kuitenkin jo pitkään ollut tämä kori.
