06/2011 Susiportti
Erityisesti läntisen ja eteläisen Suomen sarkajakoisissa kylissä rakennukset sijoitettiin keskiajalta lähtien tiiviiksi ryhmiksi talojen omille, rajatuille tonteille. Tämä tarkoitti sitä, että asuin- ja ulkorakennukset sijaitsivat usein kiinni toisissaan nelikulmaisen tai suorakaiteen muotoisen pihan ympärillä. Yhden talon rakennuksia saattoi olla samalla tontilla jopa kaksi- tai kolmekymmentä, ja niiden keskelle jäävä piha jaettiin kahtia aidan tai rakennuksen toisistaan erottamaksi mies- ja karjapihaksi. Kyseisen tyyppiseen ratkaisuun eli niin sanottuun umpipihaan pääsi kulkemaan vain erillisistä kulkuaukoista, jotka voitiin sulkea porteilla. Umpipiharakenne ja portit suojasivat talon asukkaita niin pedoilta kuin naapurien uteliailta katseilta.
Kuukauden esineenä oleva susiportti on peräisin Loimaalta Pappisten kylästä, jossa se on aikanaan sulkenut umpipihan kulkuaukon. Siinä on kaiverrettuna kirjaimia sekä vuosiluku 1765, joka todennäköisesti viittaa portin valmistusajankohtaan. Säätyläisten parissa umpipihat alkoivat menettää suosiotaan 1700-luvulla, mutta talonpoikaisväestön parissa niitä pidettiin pitkään arvostettuna asumismuotona. Loimaan susiportti on ollut paikallaan aina 1900-luvun alkupuolelle asti, jolloin se irrotettiin vanhoja rakennuksia purettaessa. Portti on tehty käyttäen hyödyksi ylösalaisin käännetyn puun tyviosaa, ja kooltaan se on 2,6 m leveä ja 2,7 m korkea. Vastaavan kaltaisia juurakko-oviportteja on ollut käytössä lähinnä vain Satakunnassa sekä Varsinais-Suomen ja Hämeen länsiosissa.
Kuvissa susiportti suulin seinää vasten nojallaan ylösalaisin sekä portissa näkyvät kaiverrukset.
