06/2009 Koiviston sahra
Koivisto sahra – perunanviljelijän monitoimikone
Kesäkuussa 1935 Fiskars Osakeyhtiö esitteli Huomattavaa Uutuuttaan seuraavasti:
”Koiviston sahra ja siihen liitettävä Perunannostaja muodostavat perunanviljelyksen täydellisen työkoneen. Se tekee 1 hevosen vetämänä hyvin kaikki perunanviljelyksessä esiintyvät työt, kuten perunan istutuksen, välivakojen möyhennyksen, joka on välttämätön järkiperäisessä perunanviljelyksessä, multaukset eri kasvukausilla ja perunain nostamisen. Ei jätä ollenkaan perunoita maahan, eikä riko niitä. Perunat jäävät näkyviin sahran jälkeen noin 1 metrin levyisenä vyönä.
Tämä uusi keksintö on maanviljelijä Jooseppi Koiviston Nurmijärveltä, tekemä. Sahralla on kokeiltu 12 vuoden ajan ja voidaan se nyt täysin kokeiltuna laskea kauppaan. Se korvaa alkuperäisen, yleisesti käytetyn puusahran, jonka työ on alkeellista. Lisäksi korvaa se täysin useita tuhansia maksavan perunannostokoneen.”
Koiviston sahran kiintoaisat oli kiinnitetty pulteilla kahden poikkipuun avulla puiseen välirunkoon, joka liittyi niveltyvästi sahran lattateräksiseen runkoon. Säätämällä rungon yläpään etäisyyttä välirungon poikkituesta voitiin työsyvyyttä muuttaa. Säätö tapahtui kaarevan ruuvin ja siipimutterin avulla ilman avainta. Rungon alapää oli taottu kiinteäksi vantaaksi, joka oli varustettu kolmiomaisella tyviterällä. Irrotettavat siivet oli taivutettu teräslevystä ja siipien asentoa voitiin säätää vaon muodon muuttamiseksi pultin ja siipimutterin paikkaa vaihtamalla.
Sahraan kuului lisälaitteena perunannostosiivet, jotka oli varustettu pyöröteräksisillä joustavilla piikeillä. Sahraan oli saatavilla myös harausterät sekä rungon alaosaan pulteilla kiinnitettävä kulkusuuntaa vakauttava ohjauslevy, joka voitiin esim. kivisessä maastossa poistaa. Sahran hinta vuonna 1938 oli kaikkine lisälaitteineen kohtuulliset 800 markkaa.
Valtion maatalouskoneiden koetuslaitos ilmoitti loppuarvostelussaan vuonna 1938 Koiviston sahran sopivan hyvin perunavakojen aukaisemiseen, perunoiden peittämiseen, multaamiseen ja ylösottoon. Sahraa voitiin sopivasti käyttää myös harana, joskin ohjaus oli silloin vaikeampaa.
Sahraa koeteltiin uudelleen laitoksen aloitteesta vuonna 1949, jolloin todettiin, että sahran puuosien pulttiliitokset eivät olleet tarpeeksi tukevat ja puun eläessä kosteuden vaihtelun mukaan koko sahran rakenne kävi varsin honteloksi, mikä vaikeutti sahran ohjausta. Perunan nostossa sahran työteho oli kuivalla ja kevyellä maalla suhteellisen hyvä, mutta kostealla tai jäykällä maalla huononlainen, kuten sahrojen yleensä. Myös perunan istutus- ja hoitotöissä yksirivisen sahran työtehoa pidettiin suhteellisen huonona, koska yksi hevonen pystyi vetämään useampirivisenkin istutusvälineen. Harausterien asento oli väärä ja hara ei leikannut rivivälin keskivaiheilla olevia rikkaruohoja. Tekniikan kehittyessä vaatimuksetkin olivat koventuneet ja aika oli ajamassa sahran ohitse. Pienilläkin palstoilla sahra jäi käytöstä viimeistään hevosen vaihtuessa traktoriin.
Kuvan Koiviston sahra, malli 1936, on ollut käytössä Liedossa. Lisävarusteena siihen kuuluvat perunannostosiivet. Laitteen metalliosien alkuperäinen väri on ollut sininen.
