04/2011 Astiankuivausteline

Huhtikuun kuukauden esineenä on puinen, käsityönä valmistettu astiankuivausteline. Teline muodostuu kahdesta sisäpuoleltaan lovetusta laudasta, joiden yläpuolelle on kiinnitetty puisia tappeja. Päädyt on tehty ristikkäin kiinnitetyistä pienemmistä laudoista. Kooltaan teline on 60 cm pitkä ja 26 cm leveä. Sitä on pidetty pöydällä, jotta tiskatut astiat ovat voineet valua siinä kuiviksi. Teline on ollut käytössä maalaistalossa Liedon Ilmarisissa, mutta tarkka ajankohta ei ole valitettavasti tiedossa.

Astiankuivausteline on alkuaan ilmeisesti ruotsalainen keksintö. Suomessa ne ovat olleet suhteellisen vähäisessä käytössä – ennen kuin yleistyivät pienten kesämökkien varusteena 1900-luvun puolivälin jälkeen. Viime vuosisadan alkupuolella astiat kuivattiin yleensä käsin ja laitettiin suoraan astiakaappeihin. Tiskaamisen ja huuhtomisen jälkeen ne voitiin nostaa ensin joko sinkkilevyllä päällystetylle pesupöydälle, karkean pyyhkeen päälle, vanhalle tarjottimelle tai matalareunaiselle peltialustalle. Siitä astiat otettiin yksi kerrallaan ja kuivattiin jokainen materiaalinsa mukaan omiin pyyhkeisiinsä: hopeat ja lasit ohuisiin ja pehmeisiin, posliinit karkeampiin ja veitset ja keittoastiat vielä karkeampiin liinoihin.

Työtehoseurassa arvioitiin 1940-luvulla perheenemännän käyttävän tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen miltei 30 000 tuntia elämästään. Kotitaloustöiden helpottamiseksi ja työtehon kasvattamiseksi pyrittiin kehittämään keinoja, joista merkittävimpien joukkoon on noussut 1940-luvun puolivälissä syntynyt astiankuivauskaappi. Vuonna 1948 se otettiin teolliseen valmistukseen, minkä jälkeen astiankuivauskaapit levisivät nopeasti suomalaisiin koteihin. Suomen rajojen ulkopuolella tätä kotimaista keksintöä ei edelleenkään juuri tunneta.