04/2007 Risukarhi

Risuäkeellä eli risukarhella kaskimaa möyhennettiin ja tuhka ja kylvösiemenet sekoitettiin siihen. Karhi tehtiin käsivarren vahvuisista tuoreista kuusennäreistä. Näreet katkaistiin sylen mittaisiksi ja halkaistiin kirveellä keskeltä.

Länsisuomalainen risuäes oli lyhyt- ja harvapiikkinen. Runkopuita oli 4-6 ja siten työvälineen leveys oli noin metri. Äestä vedettiin irrotettavilla kakkula-aisoilla, joiden koukku tai kakkulakeppi asetettiin äkeen päässä olevaan vitsalenkkiin. Länsisuomalaista risuäestä käytettiin pitkään pellollakin rikkaruohojen hävitykseen.

Itäsuomalaisessa risukarhissa oli runkopuita läntisiä vastineita runsaammin eli 6–10, joten piikkitiheys oli suurempi ja leveys lähellä puoltatoista metriä. Piikit olivat kaksi, jopa kolme kertaa pidempiä kuin läntisessä versiossa. Itä-Suomen kivinen ja kumpuileva maa vaati jättämään ainakin kyynärän mittaisen oksantyngän haraavaksi piikiksi.

Työvälineen piikit assosioivat välineen karhun turkkiin, josta tämän maatalouskalun itäsuomalainen nimitys karhi juontuu.

Karhi tehtiin tavallisesti kutakin kaskea varten erikseen paikalla kasvavista puista.

Kuukauden esineenä oleva risukarhi on vastikään saatu esille Suomen maatalousmuseon päänäyttelyyn. Esine on lainassa Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta.