03/2012 Kokkarenuija
Maanmuokkaus oli savimailla hankalaa ja raskasta vanhan ajan puisilla peltotyökaluilla. Kun kehäauran avulla oli 1400-luvulta lähtien ylipäätään pystytty ottamaan raskaita savimaita peltoviljelyyn, kynnöksen muokkaaminen oli seuraava vaikeus. Pitkään kevyemmillä mailla käytetty risuäes ei mahtanut savimaalle mitään, joten erilaisten tehokkaampien ja painavampien äkeiden kehittely oli välttämätöntä. Ensimmäiset varsinaiset savimaille tarkoitetut äkeet Suomessa olivat eteläisistä ja läntisistä esikuvista keskiajalla kopioituja raamiäkeitä. Raamiäkeen jäljiltä savipellolle jäi kuitenkin olosuhteista riippuen melkoisesti paakkuja ja kokkareita, jotka oli saatava hienonnetuksi ennen jatkotoimia. Tämä työ tehtiin käsin kokkarenuijalla.
Kokkarenuija on pitkävartinen, n. 135 cm pitkä kokonaan puusta valmistettu vasaramainen työkalu, jonka hamara on toisesta päästään terävä. Sillä savi- ja multakokkareet hakattiin pienemmiksi pellon tasoittamiseksi ja haihtumisen vähentämiseksi. Äkeiden edelleen kehittyessä maanmuokkaus tehostui mutta kokkareet olivat edelleen peltomiehen vaivana. Vasta kun 1800-luvulla otettiin käyttöön rullaäkeet, kokkareet saivat kyytiä jo äestysvaiheessa ja nuijat jäivät kaluvajaan.
Kuukauden esineeksi on valittu Paimion Kiusalan talosta peräisin oleva kokkarenuija.
