03/2011 Tamman kantakirjatodistus

Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen kotimainen hevosrotumme. Sen kohtalo aiheutti runsaasti keskustelua 1800-luvun lopulla, jolloin jalostuksen edistämiseksi perustettiin muun muassa ruununorijärjestelmä sekä valtion kilpa-ajoja. Ajot toimivat samalla oriiden tarkastustilaisuuksina.

Vuonna 1895 perustettu Turun Hippos aloitti maamme hevosten kantakirjaamisen paikallisesti. Valtakunnallisesti suomenhevosten kantakirjaaminen otettiin käyttöön vuonna 1907. Sen tarkoituksena oli parantaa maamme hevoskantaa saattamalla kasvatus mahdollisimman korkeatasoiseksi. Kantakirja on rekisteri, johon merkitään parhaat jalostukseen hyväksytyt hevoset. Aluksi sitä piti valtio ja siihen merkittiin vain oriit, jolloin tammojen kantakirjaaminen jäi paikallisten seurojen vastuulle. Vuoden 1918 jalostusuudistuksessa myös vapaaehtoinen tammojen kantakirjaus tuli kuitenkin valtion tehtäväksi.

Kantakirjaamisen alkuvaiheissa keskityttiin suomalaisen yleishevosen kehittämiseen kunnes vuodesta 1925 kantakirja jaettiin kahteen eri haaraan: raskasmuotoisiin ja kevytmuotoisiin hevosiin. Myöhemmin niiden nimet muutettiin työhevosiksi ja yleishevosiksi. Yleishevosten kantakirja puolestaan korvautui juoksijaoriiden ja -tammojen kantakirjalla vuonna 1965. Valtiolta kantakirjaaminen siirtyi Suomen Hippos ry:n tehtäväksi 1970-luvun alussa ja samoihin aikoihin suomenhevosten kantakirja jaettiin vielä nykyäänkin käytössä oleviin työhevosiin, juoksijoihin, ratsuihin ja pienhevosiin.

Maaliskuun kuukauden esineenä on suomalaisen työhevostamma Onnan kantakirjatodistus vuodelta 1948. Karinaisista tuleva, tummanpunarautias ja liinahtava Onna kantakirjattiin nelivuotiaana Koskella, missä se sai rekisteröintinumeron ja käyttöarvoluokan. Kantakirjatodistukseen on merkitty tamman tarkat mitat, omistaja sekä polveutuminen emän ja isän puolelta. Todistuksen kääntöpuolelle on kirjattu kantakirjauksen yhteydessä arvostellut hevosen suoritukset.