02/2006 Potkukelkka

Ihmisellä on ollut käytössään erilaisia liukumavälineitä kautta aikojen. Potkukelkan syntyvaiheista ei ole tieoja, mutta meille se rantautui 1800-luvun loppupuolella ilmeisesti Ruotsista.

Potkukelkka ei ole ollut kovin kallis menopeli eikä vaikea valmistaa talossa kuin talossa. Aluksi kelkka oli kokonaan puinen. Vuonna 1900 salolainen Oskari Terhi rakensi tiettävästi ensimmäisen rautajalaksisen potkukelkan.

Potkukelkka oli kotipiirin monipuolinen hyötyväline: sen avulla kuljetettiin muun muassa vettä ja polttopuita, saaristossa ja rannikkoalueilla sen kyydissä ovat kulkeneet verkot ja muut kalastusvälineet.

Suomessa liikkuneet itäkarjalaiset ja venäläiset kulkukauppiaatkin kuljettivat tavaroitaan jo 1800-luvulla potkukelkalla. Potkutellen on myös posti kulkenut vauhdikkaasti lumisilla ja jäisillä reiteillä.

Jo varhaisessa vaiheessa potkukelkka yhdistettiin myös vapaa-aikaan ja urheilutoimintaan. Suomen ensimmäinen potkukelkkailuseura, Oulun Potkinklubi, perustettiin vuonna 1891.

Kuukauden esineenä oleva paimiolainen potkukelkka on saanut pintaansa korean vihreän maalin ja se on koristeltu nimikirjaimin. Tämä kelkka lieneekin ollut nimenomaan vapaa-ajan käytössä, mutta malliltaan se on aivan samanlainen kuin arkisemmissakin askareissa käytetyt kelkat.

Pituutta kuvan kelkalla on yli kaksi ja puoli metriä, korkeutta 96,5 cm:n verran. Kelkka on nähtävissä Suomen maatalousmuseon perusnäyttelyssä.