02/2005 Suksenkärjentaivutin

Talvikuukausien pitkät aamu- ja iltahämärän hetket käytettiin hyödyllisesti niin sanotuissa puhdetöissä. Sisätöihin oli muutenkin talvella enemmän aikaa, kuin muulloin kiireisen viljelysvuoden aikana. Naisväki muun muassa kehräsi ja neuloi. Miesten käsissä puolestaan syntyi esimerkiksi kirveenvarsia, rekiä ja vakkoja. Saattoipa joku valmistaa itselleen uudet sukset.

Suksiin on yleisimmin käytetty koivua. Kevyin ja kestävin suksipuu löytyi vanhan muurahaispesän viereisestä. Puun oli oltava aivan suora ja oksaton ainakin kolmen metrin matkalta. Oikein pitkävartista koivua kuitenkin vältettiin ottamasta, sillä sen puuaines on haurasta.

Suksien teko alkaa koivun sydämen etsinnällä, muuten ei koivua saa halkaistua suoraan ja kierosta puusta ei suksia saa aikaiseksi. Kaikissa koivuissa on muutaman sentin pituinen hiuksenohut halkeama, joka kulkee keskellä puuta. Kun kiilat ja kirveeniskut sovittaa tähän halkeamaan, halkeaa koivu kahdeksi yhtä suureksi puolikkaaksi, joista molemmista saattaa saada suksiparin.

Pöllinpuolikkaat kuoritaan osittain ja jätetään kuivumaan. Suksen muotoilu aloitetaan halkaisemalla pöllinpuolikas kahteen osaan. Suksipuu muotoillaan kirveellä 10 cm leveäksi ja 3-4 cm paksuksi. Sydänpuu jätetään harjapuolelle ja pintapuu pohjaksi, sillä pintaosa on sitkeämpää. Tässä välissä puuta kuivatetaan jälleen hitaasti.

Sanotaan, että ammattimainen suksentekijä tarvitsee hyvien suksien tekoon 30 erilaista höylää, mutta kuutta höylää käyttäen saa jo sukset kotitarpeeseen. Suksen kärkiosat muotoillaan siten, että ne pehmitetään kiehuvassa vedessä ja taivutetaan muotin avulla. Muotteja on ollut erilaisia, metallisia ja puisia. Kuvassa on Loimaalla, Piltolan kylässä käytössä ollut puinen suksenkärjentaivutin (pituus 68 cm, leveys 34 cm, korkeus 5,5 cm). Kuivuttuaan kärkiosat veistellään, vuollaan ja höylätään teräväksi.

Lähteet:
Pekka Kautovaara: Kättentöitä. Kunnianosoitus kädentaidoille ja menneiden sukupolvien työlle ja tekijöille. Otava: Keuruu 2002.