01/2011 Kullervo-höyrykone
Kun höyrykoneet, erityisesti siirrettävät lokomobiilit, olivat kehittyneet riittävän luotettaviksi ja helppokäyttöisiksi, niitä alettiin soveltaa maatalouden käyttöön. Ihmis-, eläin-, tuuli- ja vesivoimalla erilaisia työkoneita oli pyöritetty, mutta höyryvoima mahdollisti väsymättömän pyörittämisen vapaavalintaisessa paikassa. Polttoainetta eli halkoja ja vettäkin oli useimmiten Suomen olosuhteissa saatavissa kohtuuhintaan.
Koska höyrykone oli 1800-luvulla suuri investointi, maatalouskäyttöön useimmat höyryvoimalaitokset hankittiinkin useamman tilan yhteisvoimin, yhtiönä. Samalla investoitiin usein erilaisiin työkoneisiin kuten puimakoneisiin ja sahalaitoksiin. Myös osuuskuntia muodostettiin voimavarojen yhdistämiseksi tällaisten suurisuuntaisten hankkeiden eteen. Taustavoimana tälle kehitykselle oli rahatalouden nousu vaihtotalouden rinnalle ja ohi myös maaseudulla. Maaseudulla oli rahaa, sitä hankittiin tietoisesti lisää ja sitä haluttiin sijoittaa tuottavasti.
Höyryvoima oli polttoaineeltaan edullinen, mutta luonteeltaan hankala teknologia. Huolimatta keksijöiden ponnisteluista painon keventämiseksi höyrylokomobiilit olivat hevosille raskaita liikuteltavia. Painekattilat ovat perimmäiseltä olemukseltaan vaarallisia laitteita. Kun vuoto tulee, ulos purkautuu suurella paineella 120-asteista höyryä joka keittää hetkessä kaikki lähellä olijat. Kun polttomoottorit kehittyivät luotettaviksi ja helppokäyttöisiksi, niiden käyttöön siirryttiin kernaasti.
Kullervo-traktorin epäonnistumisen raunioitettua Turun Rauta- ja Vaunuteollisuus Oy:n talouden muutamia varastoon jääneitä höyrykoneistoja koottiin lokomobiileiksi käyttäen Porin Konepajan valmistamia höyrykattiloita. Kuukauden esineenä oleva vuonna 1923 valmistunut 10 hevosvoiman tehon kehittävä malli N teki pitkän uran maatalouskäytössä Punkalaitumella, jonka jälkeen se modifioitiin viemärinsulatuskäyttöön Loimaan kaupungin viemärilaitokselle. Kaupunki lahjoitti koneen Loimaa-Seuralle. Loimaa-Seura käytti höyrykonetta 1990-luvulla erilaisissa yleisötilaisuuksissa mm. pyörittäen sillä pärehöylää. Lopulta kone lahjoitettiin edelleen Suomen maatalousmuseo Saralle.
