01/2006 Tallilyhty

Lyhdyt, joiden sisällä paloin kynttilä, olivat vielä 1700-luvulla säätyläispiirien muotivalaisimia, joita käytettiin saleissa ja porraskäytävissä.

Lyhdyt vakiintuivat arkisiksi käyttövalaisimiksi varsin myöhään. Turun akatemian professori Kraftman julisti vuonna 1746 luennoillaan vaatimuksen, että jokaisessa talossa pitäisi olla ainakin kaksi lyhtyä: toinen tallia, toinen karjakkoa varten. Kului kuitenkin vielä useampia vuosikymmeniä, ennen kuin kynttilälyhty vakiinnutti asemansa.

Yleisesti valaisemiseen käytettiin päreitä, kynttilää on käytetty valaisimena lähinnä juhlatilaisuuksissa. Päreen käyttö ulkovalaisimena kiellettiin virallisesti 1810, mutta kynttilälyhty alkoi maalaisoloissa yleistyä vasta 1850-luvun jälkeen. Silloinkaan kynttilälyhdystä ei vielä tullut joka talon varuste. Monella syrjäisellä seudulla siirryttiinkin lopulta suoraan valopetrolilyhdyn käyttämiseen.

Kynttilälyhtyjä on Suomessa valmistettu mm. pellistä, mutta tyypiltään vanhin on puukehyksinen lyhty, jossa oli tavallisesti vain pienet valoaukot. Lasi saatettiin alussa korvata sarvi- tai luulevyllä, sian virtsarakolla, hauen henkirakolla tai öljytyllä pellavakankaalla. Lyhty sain käyttönsä mukaan nimekseen tallilyhty, navettalyhty, saunalyhty…

Kuvassa oleva kynttilälyhty on peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Sitä on käytetty Alastarolla tallilyhtynä.

Lähteet: Toivo Vuorela. Suomalainen kansankulttuuri. WSOY 1998.